Treenipäivää ennen oli koittanut pieni hyppäys talven suuntaan ja maassa oli uusi märkä lumikerros, lisääkin taisi sadella harjoitusten aikana. Sehän ei kuitenkaan estänyt ulkona harjoittelua, vaan toi oikeastaan oman arkisen lisänsä joka päiväsen kehonkielen, kävelyreittien ja julkisen tilan tapahtumien tarkkailuun. On kiinnostavaa keskittää huomiota julkisessa tilassa tapahtuvaan arkipäiväiseen koreografiaan. Miten ihmiset ovat tottuneet liikkumaan julkisessa tilassa? Millaisia tietoisia tai tiedostamattomia eleitä he käyttävät, ja miten ne eroavat yksityisen tilan olemisesta?
Kuljimme Raatihuoneentorilla kukin omia kävelysilmukoitamme, toistaen samaa reittiä monta kertaa peräkkäin, jolloin meidän tanssijoiden risteävien reittien ja julkisessa tilassa liikkuvien ihmisten kävelystä syntyi keskenään oma vuoropuhelunsa ja merkityksellisyydet.
En ollut itse muutamaan vuoteen tehnyt julkisessa tilassa mitään esittävää ja tanssistakin minulla on pitkä tauko ennen tätä projektia. On ollut hankalaa päästä takaisin sellaiseen avoimeen tanssimieleen ja aistilliseen keskittymisen tilaan, jossa liike lähtee ravitsemaan itseään ja tuottaa uutta. Tuntuikin rauhoittavalta kääntää katse arkisiin asioihin lähellä ja innostavalta ajatella jokapäiväisiä tansseja, joita toistemme kanssa omaa arkea eläen rakennamme. Muistin taas ettei liikkeen syntyyn vaadita kovinkaan paljoa ja elävä maailma on täynnä impulsseja liikkeeseen. Olen onnellinen siitä että saan taas olla ohjattavana kohti mielentilaa, jossa nuo impulssit olisivat tervetulleita ja keho niille avoin. -Tiina
Valokuva / photo: Sari Palmgren